Vihreä puolue ja katolinen kirkko, kuin kaksi marjaa

Roomalaiskatolinen kirkko on aika-ajoin saanut tuntea nahoissaan monikulttuurillista vihantunnetta. Vihapurkausten kohteena ja syyllisyyssimulaattorina on saanut toimia mm. – katolinen - Timo Soini.

Katolisuus on kuulemamme mukaan taantumuksellisuuden ytimessä, ilmeten mm. riistona, kapitalismina ja pedofiliana.

Yksioikoisesti asiaan suhtaudutaan siten, että kyseessä on väärä uskonnontulkinta; tai vaihtoehtoisesti katolisuus koetaan uskonnolla ratsastavaksi riistojärjestelmäksi, joka pakottaa mm. italialaisten koulujen seinille ristikoristeita.

Tässä tapauksessa, jälleen, symbolit sotkevat järjen ääntä.

Arvopohjaista tietoa luonnehtii tunne. Arvotekijöiden sumentama kokija ei kykene näkemään kohdetta redusoituna, absoluuttisena ilmiönä.

Monikulttuurifanaatikko ei näe arvotekijöistä vapaata ilmiötä, puhdasta ilmiötä, joka on todellinen, arvotettavissaolevien seurannaisten arvopohja.

Katolinen kirkko, on historiallisesti ollut taloudellisen vallan ja sitä tukevan politiikan keskittymä. Uskonto on ollut kulissi, jolla asiaa on perusteltu. Aivan samoin kuin vihreys on ollut vihreälle poliitikolle, hyväätarkoittava kulissi, vallankahvassa pysymiselle: Citymaasturiklishee ei ole perusteeton.

Se on niin inhimillistä, että ratsastetaan uskonnon keppihevosella; olipa kyseessä vihreys tai katolinen jumalaoppi.

Katolinen italialainen, uskovainen tai ei, ymmärtää kirkon olevan osa kansallista historiaansa. Jokainen Italiassa matkaillut tietää, mistä on kysymys.

Katolisuuden arvostelija on usein monikulttuurifanaatikko, vihreä, joka näkee katolisuudessa yksinomaisesti mustakaapuisen pedofiilin, mafian ja ruosteisen Fiatin.

Tahto on totuuden äiti, uskoa voimme toki mihin hyvänsä.

Vihreä vaihtoehtoajattelu pohjaa toiseuden paremmuuteen. Esimerkiksi kun vanha valta väljähtyy; se myös huononee. Se siis kielletään ja kiistetään. Uutta haetaan vaikkapa Afrikan rekrykioskeista. Ebenpuu ja lasuurinuolenkärjet ymmärretään huikean taiteellisina. Nubian pienoispyramidit nähdään suurena kulttuurisaavutuksena. Puiset kasvonaamiot ovat korkeakulttuuria, ei primitiivitaidetta. Kikuju-penisvelhon luola on mahtava...jne.

Postmodernismi ei ole fenomenologista reduktiota, kysymys on käänteisestä näkökulmasta.

Nyt pääsemme asiaan.

Monikultturistin ihastellessa afrikkalaisia kasvonaamioita, hän postmodernisesti pyllistää eurooppalaiselle kulttuuriperinnölle, pelkistäen samalla myös katolisen kirkon kulttuuripedofiliaksi.

Minä koen renessanssiajan, katolisen kulttuurin tuotteet hämmästyttävinä, jopa suurempina kuin afrikkalaiset käsityötuotteet. Tunnustan tämän häpeämättömästi.

Jo se, että Firenzessä saattoivat samanaikaisesti vaikuttaa; Leonardo, Rafael ja Michelangelo, on lähes käsittämätöntä. Leonardo da Vincin elämäntyöhön kannattaa tutustua, olipa taiteesta kiinnostunut tai ei.

Köyhässä Napolissa näkee sen, mikä on katolisen historian merkitys. Rooma ja Firenze ovat jo omaa luokkaansa.

Olen tietysti huono ihminen, kun arvotan Sikstuksen kappelin hienommaksi, kuin penisvelhon temppelin.

Katolinen kirkko on tietysti vain osatekijä, mutta se näkyy kaikessa, mm. nykyisessä italialaisessa muotoilussa.

Vahvan historian synnyttämä itsetietoisuus, on myös mahdollistanut muotoilun ja tekniikan yhteenliittymät: Ferrarin, Ducatin, Moto Guzzin, Lamborghinin, Alfa Romeon....etc. Ne ovat omalla tavallaan Medicien ja paavien perintöä ja siten mm. Leonardon toimintaympäristöä.

Nyt jos monikulttuurillisella kädenkäänteisyydellä arvot haetaan valikoidusti muualta, olemme tyhjän päällä.

Belele Bobo voi toki muuttaa nimensä vaikka Peter Pryce:ksi, mutta mitä tekee Hautala ja Hassi? Näyttää siltä, että Belelen ja Heidin tahtomukset menevät pahasti ristiin, toki Belelen eduksi.

Monikulttuuri:

Kun katson tätä, näen siinä yksinomaisesti taidokkaasti hypähtelevän afrikkalaisen.

Sensijaan ja esimerkiksi.

Kulttuuri:

Ave Maria on katolilaisuuden ytimessä; ja Mario Lanza on sen ehdoton tulkitsija....

Ps. Kun puhutaan esimerkiksi punaisuudesta, tulee ensiksi mieleen sen sävyt. Korostuuko tällöin punaisuuden poliittinen historia? Asiayhteys ratkaisee.

Pps. Tahto ja toive siivittävät peräkammarin huivitytön todellisuuskäsitystä, mutta monikulttuurillisuusideologia on vain yksi esimerkki tahdonalaisesta harhaisuudesta: ehdollisessa todellisuudessa elävät miljoonat ihmiset....