Pompeiji
Tämä pienenä matkailupläjäyksenä.
Palaja Sorrentoon, laulettiin iskelmässä. Sinne täytynee taas päästä; ei rantalomalle mutta Pompeijiin ja Herculaneumiin.
Miksi sinne? Pompeiji on ihmisyyden aarreaitta. Vesuviuksen tulivuorenpurkaus vuonna 79, jätti jälkeensä Rooman arkisen todellisuuden, lähes ennalleen. Pyrolastinen räjähdys sananmukaisesti pysäytti historian. Pompeijin ja Herculaneumin kuolema tapahtui miltei silmänräpäyksessä. Kadulla kulkeneet tukehtuivat, kuuman kaasupilven pyyhkäistessä yli kaupunkien; sisätiloihin ihmiset jäivät aloilleen kattojen romahdettua. Useiden metrien tuhkakerros viimeisteli luonnonvoimien myllerryksen, jättäen siten arkeologisen tirkistysreijän historian tulkintaa varten.
Jos sähköenergia, muoti ja skootterit poistetaan, niin hyvin vähän on muuttunut 2000 vuoden aikana. Elämiseen liittyvät asiat ovat ennallaan: sitä todistaa mm. seinäkirjoitukset.
Muutamia otoksia:
Eurovaalien mausteeksi roomalaista vaalidemokratiaa:
si pudor in vita quicquam prodesse putatur Lucretius hic Fronto dignus honore bono est= Jos säädyllisyydellä katsotaan olevan mitään arvoa elämässä. tämä mies Lucretius Fronto ansaitsee suuren kunnioituksen ja korkean julkisen viran.
Graffitien suuri määrä:
M Verrius Quirinalis Puteolanus hic fuit= M.V.Quirinalis Puteolista oli täällä
etc...Celadus - tyttöjen suosikki, tyttöjen sydänsuru, Actius, kansan suosikki, kohta jälleen täällä! jne. vastaavia on satoja.
Osoitetiedot talojen seinillä mm.
Sex Decimius Rufus milis coh V pr c Martialis= Sextus Decimius Rufus, viidennen pretoriaanisen kohortin sotilas, sotatilalain alainen.
Seinäkirjoitukset, jotka eivät jää Sarkian, Leinon tai Viidan varjoon. (Runojen vapaa käännös T.Suhonen)
mm. Lucius Caeciliuksen talon seinäkirjoitus:
quis amat valeat pereat qui nescit amare bis tanto pereat quisquis amare vetat= Hän, joka rakastaa, voiko hyvin. Kadotettu onko siitä tietämätön; kahdesti kadotettu onko hän, joka rakkautensa kieltää.
Julius Polybiuksen talon seinäkirjoitus ansaitsee kirjoituskilpailupalkinnon:
nihil durare potest tempore perpetuo com bene sol nituit redditur Oceano decrescit Phoebe quae modo plena fuit= Ei mikään ole loputonta, ei siten kestä se aikaa. Kun aurinko on loistanut mitä kirkkaimmin, se palaa mereen; kuu vieroittaa meidät siltä, mikä juuri oli täyttä. Niin myös rakkauden intohimo päättynee kuin vieno tuuli.
Miten edelläoleva eroaa nykyaikaisen nuoren miehen tunteenpalosta?
Tämä pienenä mausteena, siis Sorrentoon....
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Olen vieraillut molemmissa paikoissa vajaa kymmenen vuotta sitten. Samoin olen lukenut kirjan , joka käsitteli purkausta ennen ilmenneistä merkeistä ( mm. veden tulosa oli vaikeuksia kallioiden halkeillessa) ja itse purkauksesta asukkaiden silmin nähtynä. Nyt en löytänyt kirjaa mistään.
Tuulen suunta oli ratkaiseva tapahtuneille tuhoille.
Kirja oli divarista ostettu ja painovuosi oli 193x.
Täytyy korjata edellistä kommenttiani.
Kirja on nimeltään POMPEJI, Kirjoittanut Robert Harris, suomennos Jorma-veikko Sappinen. Vuosiluku ei 193x luvulta vaan paljon uudempi.
Eikös se ollut Mika Waltarin "Turms Kuolematon", joka kertoi siellä asustaneista etruskeista?
Olen myös aikoinaan käynyt Pompeijissa ja muistan sen nuorten villien poikamiesten boxin, jonka seinille oli maalailtu mitä groteskimpia pornograafisia kuvia. Matkaoppaamme mukaan erään sivukadun varrella ollut kojurivistö oli jäänne kapakkakadusta, jonka varrella oli viinitupia, jonne miehet kerääntyivät iltaisin nauttimaan aperitiiveja. Lisäksi hän kertoi, että tuossa demokraattisessa yhteisössä oli ahkerimpien aperitiivin nauttijoiden toimesta perustettu yksiin vaaleihin jopa oma puolue: Aperitiivin Nauttijat.
#2
Raimo, Harrisin Pompeii (jonka itsekin omistan) on yksi monista fiktiivisistä kertomuksista pompeijilaisten kokemuksista ennen purkausta ja sen jälkeen. Kuten Tapio sanoi, kirjoja aiheesta on satoja, mutta Harrisin romaani on myönnettävästi yksi parhaista.
Yksi kotimainen teos Pompeijista jota voin lämpimästi suositella on Paavo Castrénin 'Pompeijilaisia kohtaloita' (Otava 2006). Teoksessa on kolmen pompeijilaisen henkilön fiktiiviset tarinat, paljolti harrismaisella tyylillä kirjoitettuna, sekä lyhyt esittely suomalaisten ja ulkomaalaisten tutkimuksesta Pompeijissa.
Olen saanut ilokseni kokea todeksi jo varsin nuoresta eläneen unelmani nähdä Pompejin!
Onneksi eräs paikallinen sanoi, että Herculaneum on parempi l. totta kai sinnekkin piti mennä!
Ei-ehkä-niin-"historialliset" Amalfi ja Positano myös olivat molemmat aivan mahtavia paikkoja nähdä niin mutkikkaisilta rannikkoteiltä kuin myös mereltä käsin!
Toinen unelmieni täyttymys oli vierailla Luxorissa ja nähdä kaikki(!) avoinna olleet hautakammiot ja temppelit l. Luxor & Karnak ja muut monumentit juuri ennen Hatsepsutin kuolintemppelin edustalla tapahtunutta terrori-iskua, jossa moni mm. japanilainen turisti menetti henkensä.
Enää en ehkä arvaisi Egyptiin matkustaa...
Kuvat, joita me raukat pidämme "pornografisina", eivät olleet roomalaisille sitä. Ne olivat täysin normaaleja kuvastoa bordellin seinillä. Tarkoitus oli kaiketi kiihottaa asiakkaita.
Roomalaisten käsitys ns. siveydestä oli aivan erilainen kuin meillä.
Yhteiskuntamme olisi paljon avoimempi ja "terveempi", jos meillä vallitsisi roomalaisten sukupuolielämä.
#7:
"Amalfi ja Positano myös olivat molemmat aivan mahtavia paikkoja nähdä..."
... ehkä "nähdä", mutta ne portaat! Hotellistamme oli Positanossa 473 rappua lähimpään ravintolaan, 1221 porrasta uimarannalle, j.n.e. Onneksi olin siellä lomaillessani 20 vuotta nuorempi!

Kommentoi 12 kommenttia